Velkojan toimintasuunnitelma sopimuskumppanin maksukyvyttömyyden varalta

Annika Smalén

Artikkelit Konkurssit ja yrityssaneeraukset

26.02.2026

Yritysten maksuvaikeudet sekä niihin liittyvät lakisääteiset konkurssi- ja yrityssaneerausmenettelyt ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosien aikana. Velkojan tavoitteena on luonnollisesti turvata mahdollisimman suuri suoritus saatavalleen kaikissa tilanteissa – riippumatta sopimuskumppanin (eli velallisen) maksukyvyttömyydestä. Velkoja voi parhaiten vaikuttaa asemaansa sopimuskumppanin konkurssi- tai saneerausmenettelyssä hyvissä ajoin ennen menettelyn alkamista.

Velkojan asema sopimuskumppanin maksukyvyttömyysmenettelyssä määräytyy pitkälti sen perusteella, miten velkoja on huolehtinut suorituksista saatavalleen sekä saatavaa mahdollisesti turvaavista vakuusjärjestelyistä ja muista sopimusehdoista ennen yrityssaneeraus- tai konkurssimenettelyn alkua. Velkojan kannattaa huolehtia siitä, että velallisen antamat vakuudet ovat sitovia ja turvaavia. Velkojan on syytä pyrkiä mahdollisimman varhain minimoimaan riski siitä, että velkojan jo saamat maksusuoritukset tai muut sovitut järjestelyt peräytyvät eli palautuvat sopimuskumppanin maksukyvyttömyysmenettelyssä takaisinsaannin vuoksi. Ennakointi ja johdonmukaisuus korostuvat käytännön toimissa.

Ennakointi sopimuksen tekemisvaiheessa
Jo sopimuksen laatimisvaiheessa on otettava huomioon riskit sopimuskumppanin mahdollisen maksukyvyttömyyden varalta: millaisia riskit ovat ja miten niitä voisi hallita tehokkaimmin? Jos mahdollista, on pyrittävä sopimaan vakuusjärjestelystä, joka voi olla esimerkiksi tavaratoimitusten osalta tyypillisesti omistuksenpidätysehto. Sopimuksen purkaminen kannattaa sitoa muuhun seikkaan kuin saneeraus- tai konkurssimenettelyyn hakeutumiseen tai menettelyn alkamiseen, sillä saneeraus- tai konkurssimenettelyn varainen ehto ei ole lain mukaan sitova ja konkurssipesällä on aina oikeus sitoutua sopimukseen. Sen sijaan purkuehto voidaan kytkeä esimerkiksi tietyn pituiseen maksuviivästykseen tai muuhun olennaiseen sopimusrikkomukseen.

Sopimuksen noudattamisen seuraaminen ja nopea reagointi
Sopimuskumppanin suoritusten ajantasaisen seurannan lisäksi on tärkeää, että mahdollisiin sopimusrikkomuksiin reagoidaan nopeasti etenkin, jos vakuudesta ei ole sovittu. Sopimuskumppanin maksuviiveet ja maksujärjestelyjä koskevat tiedustelut ovat varhaisia merkkejä maksukyvyttömyyden uhasta. Pyynnöt osapuolten tai alalla tavanomaisten sopimuskäytäntöjen muuttamiseksi ovat hälytysmerkkejä siitä, että maksujen saaminen tulevaisuudessa on epävarmaa.

Maksusuunnitelma voi edistää velallisen selviämistä mahdollisesti tilapäisistä maksuvaikeuksista ja jos velallinen kykenee noudattamaan maksuohjelmaa, riski maksujen myöhemmälle takaisinsaannille voi olla pienempi verrattuna muihin perintätoimiin. Jos taas velallisen maksuvaikeudet ovat jo ilmeisiä, velkoja voi pyrkiä sopimaan velallisen kanssa aiempaa lyhyemmästä maksuajasta tai siitä, että velkojan oma suoritus sidotaan sopimuskumppanilta saataviin ennakkomaksuihin. Sopimuskumppanin jo toteutunut tai ennakoitu sopimusrikkomus on tyypillisesti riittävä peruste pidättyä omasta suorituksesta tai keskeyttää toimitukset. Tämä edellyttää kuitenkin sopimukseen, sovellettaviin ehtoihin tai lakiin perustuvaa oikeutta ja tyypillisesti erillistä ilmoitusta velalliselle.

Muutokset sopimusehtoihin tai noudatettuun käytäntöön
Tarpeelliset muutokset sopimusehtoihin ja -käytäntöön on suositeltavaa tehdä viimeistään kolme kuukautta ennen sopimuskumppanin mahdollista saneeraus- tai konkurssihakemusta. Tätä myöhemmät tapahtumat ovat korostetusti takaisinsaantiarvioinnin kohteena etenkin, jos sopimuskumppani asetetaan konkurssiin ja velallisen kirjanpitoon kohdistetaan erityistarkastus.

Mikäli sopimuskumppanin kanssa saadaan sovittua uudesta vakuudesta tai lisävakuudesta, vakuus on parhaiten turvassa takaisinsaannilta, kun se annetaan uudelle velalle. Vakuuden antaminen aiemmin syntyneelle, niin sanotulle vanhalle velalle on lähtökohtaisesti takaisinsaannin piirissä, jos konkurssi- tai saneeraushakemus tulee vireille kolmen kuukauden kuluessa vakuuden antamisesta. Myös vakuuden tarvittavasta julkivarmistuksesta (esimerkiksi panttausilmoituksen tekemisestä) on syytä huolehtia mahdollisimman pian, jotta se sitoo myös sopimuskumppanin maksukyvyttömyysmenettelyssä. Vakuuksien sitovuus arvioidaan aina osana konkurssi- ja saneerausmenettelyä.

Omistuksenpidätysehdon sitovuuden varmistaminen
Jos osapuolet ovat sopineet omistuksenpidätyksestä, on suositeltavaa vielä varmistaa, millä tavoin kyseessä oleva omaisuus on erotettu velallisen muusta omaisuudesta. Omistuksenpidätysehto on tehokas saneeraus- tai konkurssitilanteessa vain, jos siitä on sovittu ennen tavaran luovutusta ja tavara on yksilöitävissä ja selvästi erotettavissa velallisen hallussa olevasta muusta omaisuudesta eikä velallinen ole voinut määrätä omaisuudesta omistajan tavoin.

Vastaanotettujen maksujen kohdistaminenEllei muusta ole sovittu, vastaanotetut maksusuoritukset kohdistetaan usein pisimpään erääntyneenä olleille saataville. Kuitenkin jos maksut ovat olleet viivästyneitä yli neljä kuukautta, on hyvä harkita kohdistamista lyhyemmän ajan erääntyneenä olleille saataville. Mitä pidempään maksut ovat olleet erääntyneenä, sitä suurempi on niiden takaisinsaantiriski, ellei maksuilla ole turvaavaa vakuutta.

Suoritusten vastaanottaminen sopimuskumppanin maksukriisissä
Tavanomaisesta liiketoiminnasta poikkeavia suorituksia ja menettelyjä kannattaa välttää. Maksut on syytä ottaa vastaan ennen kaikkea rahasuorituksella tai normaalilla vastakkaisten saatavien kuittauksella eikä esimerkiksi velallisen käyttöomaisuudella tai muulla tavaralla. Jos pitkään erääntyneet suoritukset saadaan perittyä vasta konkurssiuhalla, ovat olosuhteet usein niin epätavalliset, että maksut voivat peräytyä vapaaehtoisia suorituksia herkemmin.

Kuitenkaan siinäkään tapauksessa, että velallisen maksukyvyttömyysmenettelyn voidaan ennakoida tulevan vireille lähitulevaisuudessa, ei ole yleensä estettä ottaa vastaan velallisen tekemiä rahamaksuja, vaikka maksut eivät olisi edes erääntyneet. Ellei menettelyyn liity selvää velkojainsuosintaa, riskinä on ennen kaikkea saatujen maksujen peräytyminen mahdollisen takaisinsaantivaatimuksen menestyessä.

Annika Smalén