Korvaako tekoäly jo juristinkin?

Kimmo Tenhovirta

Blogit Teknologia ja data

21.05.2025

Paljon puhutaan siitä, että tulevaisuudessa tekoäly tulee ja syrjäyttää monet ammattiryhmät, myös meidät juristit. Itse uskon kuitenkin, että meitä ihmisälykkäitä tarvitaan näissä hommissa vielä pitkän aikaa. Tein nimittäin lyhyen kokeen, jossa koetin saada selville, pystyykö tekoäly selvittämään suhteellisen yksinkertaisen oikeudellisen kysymyksen. Puhuttelen tässä tekoälyä sanalla ”hän”, koska testissäni kävin oikeaa keskustelua hänen kanssaan, aivan kuin olisin keskustellut oikean ihmisen kanssa.  

Kysyin häneltä kysymyksen, johon tiesin vastauksen jo etukäteen. Kysymys kuului: ”Onko olemassa lainsäädäntöä, joka velvoittaa autonvalmistajia varmistamaan sen, että autoon on saatavissa varaosia vielä 10 vuotta automallin valmistuksen päättymisen jälkeen?” Tiesin siis, että tällaista lainsäädäntöä ei ole olemassa, eikä autonvalmistajilla ole velvollisuutta pitää varaosia saatavilla tällaista aikaa. Eri asia sitten on, jos autonvalmistajat haluavat vapaaehtoisesti noudattaa tällaisia aikarajoja.

Hän vastasi, että Euroopassa on olemassa lainsäädäntöä, joka käytännössä velvoittaa autonvalmistajia tarjoamaan varaosia tietyn ajan ajoneuvon valmistuksen päättymisen jälkeen ja että se perustuu EU:n tyyppihyväksyntäasetukseen 2018/858.

Minä sitten pyysin näyttämään, mistä kohtaa tyyppihyväksyntäasetuksesta tieto löytyy.

Hän vastasi kysymykseeni seuraavasti: ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 61 artiklan 1 kohta käsittelee ajoneuvojen varaosien saatavuutta. Tässä kohdassa säädetään, että valmistajien on varmistettava varaosien saatavuus kohtuullisen ajan ajoneuvon markkinoille saattamisen jälkeen. Vaikka asetuksessa ei määritellä tarkkaa aikarajaa, käytännössä varaosien saatavuus on taattu vähintään 10 vuoden ajaksi valmistuksen päättymisestä.”

Epäilevänä tuomaana, tietoisena vastauksen virheellisyydestä päätin vähän haastaa häntä ja totesin, että tyyppihyväksyntäasetuksen 61 artikla koskee vain autojen tietojen antamista kaikkien korjaamoiden käyttöön, mutta ei varaosien saatavuutta. Kysyin, onko hän varma, että kyseessä on nimenomaan tyyppihyväksyntäasetuksen 61 artikla.

Hän ilmeisesti huomasi virheensä, pahoitteli aiempaa virheellistä viittausta ja totesi, että ”asetus (EU) 2018/858 ei sisällä nimenomaista määräystä, joka velvoittaisi autonvalmistajat tarjoamaan varaosia tietyn ajan ajoneuvon valmistuksen päättymisen jälkeen. Asetuksen 61 artikla käsittelee ajoneuvojen korjaus- ja huoltotietojen saatavuutta riippumattomille toimijoille, mutta ei käsittele varaosien saatavuutta. Vielä hän totesi, että Euroopan unionin lainsäädännössä ei ole yleistä säädöstä, joka velvoittaisi autonvalmistajat tarjoamaan varaosia tietyn ajan, kuten 10 vuoden ajan, ajoneuvon valmistuksen päättymisen jälkeen. Varaosien saatavuus voi kuitenkin perustua kansallisiin säädöksiin tai valmistajien omiin käytäntöihin”.

Näin. Sainpas sieltä oikean vastauksen, kun vähän väittelin hänen kanssaan ja kyseenalaistin hänen vastauksiaan! Mutta alkuperäinen vastaus oli täysin virheellinen ja perustui EU:n asetukseen, jolla ei ole mitään tekemistä varaosien tarjoamisvelvollisuuden kanssa. Ainakin itselleni se antoi varmuuden siitä, ettei tekoälyyn eikä varsinkaan sen antamaan vastaukseen voi luottaa, vaan tieto on hyvä varmistaa muista lähteistä.

Tekoäly onkin hyvä (ja kohtelias) apuväline ja työn helpottaja monissa tilanteissa, mutta mikään ei ainakaan toistaiseksi korvaa juristia. Joten jos sinulla on oikeudellinen ongelma, johon haluat saada oikean vastauksen, suosittelen edelleen kääntymään mieluummin oikean juristin kuin tekoälyn puoleen.

Kimmo Tenhovirta