Osakepantti offensiivisena vakuutena

Simo Åkerberg

Blogit Pääomasijoitus ja rahoitus

03.02.2026

Yritysrahoituksessa käytettävät vakuudet voidaan jäsentää karkeasti defensiivisiin ja offensiivisiin vakuuksiin. Defensiivisen vakuuden ensisijainen tehtävä on suojata velkojaa tappiolta tilanteessa, jossa velallinen laiminlyö maksuvelvoitteensa. Offensiivinen vakuus puolestaan vaikuttaa jo ennalta velallisen käyttäytymiseen sekä yhtiön sisäisiin valtasuhteisiin, mutta tarjoaa velkojalle myös mahdollisuuden myydä panttina oleva yhtiö going concern.

Osakepantti on hyökkäävä, koska se antaa panttivelkojalle kontrollin velallisyhtiöstä ja tarpeen mukaan mahdollisuuden myydä velallisyhtiön osakekanta eteenpäin. Osakepantinhaltijan kontrollia velallisyhtiöstä tehostetaan käytännössä usein osakepanttauksen rinnalla erillisellä, markkinakäytännössä muotoutuneella osakkeenomistajan antamalla valtakirjalla. Tällä valtakirjalla osakkeenomistaja antaa velkojalle osakkeenomistajan oikeudet, kuten oikeuden kutsua yhtiökokous koolle ja äänestää yhtiökokouksissa.

Valtakirja laaditaan yleensä peruuttamattomaksi ja oma kysymyksensä on, voiko valtuutus oikeusjärjestyksessämme olla aidosti peruuttamaton. Tähän problematiikkaan ei tässä kirjoituksessa kuitenkaan enemmin paneuduta. Näin ollen velkoja voi (valtakirjan mukaisten velan eräännyttämisperusteiden ollessa käsillä) halutessaan myös vaihtaa yhtiön hallituksen jäsenet mieleisekseen – edellyttäen, että osakepanttina olevien osakkeiden tuottama äänimäärä muodostaa velallisyhtiössä äänienemmistön.

Käytännössä osakepanttia voidaan hyödyntää myös kiinteistöjen panttirealisaatiossa, joka tavanomaisesti – ilman osakepanttia – edellyttää hypoteekkituomiota. Esimerkiksi hyödyntämällä kiinteistörahoituksen vakuuspaketissa annettavaa osakepanttia on voitu realisoida kiinteistö vapaaehtoisesti ilman hypoteekkituomion hakemista.

Harvemmin esiin nostettu vaihtoehto osakepantin realisointiin on panttivelkojan suorittama pantin realisointi itse itselleen. Suomen vallitsevan oikeustilan mukaan mikään ei lähtökohtaisesti estä pantinhaltijaa toteuttamasta pantin realisointia itse itselleen, eli teknisesti myymästä panttivelkojana panttiobjektia itselleen ja maksamasta kauppahintaa kuittaamalla se myyjältä olevalla vastasaamisellaan. Tällaisella tavalla toteutettua panttirealisaatiota on oikeuskirjallisuudessa luonnehdittu itsekontrahoinniksi.

Voidaan kuitenkin väittää, että pantin realisoinnissa itse itselleen pantinhaltijan lojaliteettivelvollisuus pantinantajaa kohtaan korostuu. Oma kysymyksensä on, ulottuuko lojaliteettivelvollisuus itsekontrahointitilanteessa myös muihin yhtiön velkojiin. Erityisen tarkkana panttivelkojan on tällöin oltava kauppahinnan perusteiden määrittelyssä. Toisaalta osakkeiden arvostaminen esimerkiksi heikossa taloudellisessa tilanteessa olevalle noteeraamattomalle yhtiölle on haastavaa, eikä luotettavaa objektiivista arvoa välttämättä ole saatavilla. Tällöin voidaan kuitenkin tukeutua substanssi- tai tuottoarvoon (tai näiden yhdistelmiin) nojaaviin arvonmääritysmenetelmiin, ja ulkopuolisten on vertailevien kauppojen puuttuessa – ainakin omasta mielestäni – vaikea riitauttaa menestyksekkäästi tällaista objektiivisesti laadittua arvonmääritystä.

Käytännön yritysrahoituksessa velkojat joutuvat usein hyväksymään vakuuspaketissaan elementtejä, jotka saattavat altistaa pantit esimerkiksi takaisinsaantitoimille erityisillä perusteilla (esimerkiksi kolmen kuukauden kuluessa ennen kriittistä aikaa tehdyt julkivarmistukset). Tällöin puhutaan niin sanotuista ”pehmeistä” panteista vastakohtana ”koville” panteille. Tämänkaltaisia pehmeitä pantteja ovat esimerkiksi velallisyhtiön tilipantit ja erinäiset saamiset, jotka ”kovetetaan” vasta velan eräännyttämisperusteiden ilmettyä.  Pantin perfektointitoimet ovat historiallisesti olleet oikeusjärjestyksessämme varsin ehdottomia, mutta sallivampaan suuntaan vieviä näkökulmia voidaan tänä päivänä perustellusti esittää. On kuitenkin hyvä muistaa, että pantin julkivarmistus koskee pantin sivullissitovaa vaikutusta kolmanteen (ultra partes) ja myös julkivarmistamaton pantti pätee osapuolten välisessä suhteessa (inter partes).

Tiivistäen vielä: osakepantin offensiivisuus johtuu siitä, että osakepantin käyttöhyöty rajoittuu käytännössä joko 1) velallisyhtiön kontrolliin (ja välillisesti sen pelotteeseen) tai 2) velallisyhtiön osakekannan myyntiin. Jos velallisyhtiö on konkurssikypsä ja tuloksentekokyvytön, osakepantti on velkojalle harvoin mieluinen vakuus, sillä yhtiön omaisuus on tyypillisesti pantattu osakepanteista erikseen, jolloin näiden panttien realisointitulot ajavat osakepantinhaltijan kertymän edelle. Osakkeenomistajille kuuluvat jako-osuudet ovat maksunsaantijärjestyksessä viimesijaisia. Tästä syystä osakepantin arvo haltijalleen on harvoin defensiivinen vakuusasema.

On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan esineoikeus julkivarmistusvaatimusten ehdottomuuden osalta kehittyy ja aletaanko oikeuskirjallisuudessa ja sitä myöten myös -käytännössä esittää enenevissä määrin ehdotonta julkivarmistusta sallivampia näkökulmia. Jos kuitenkin suunnittelet yrityksen rahoitusta – ja siihen liittyvää vakuuspakettia – on suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Sama pätee myös velallisyhtiön (vakuudenantajan) asemaan neuvottelupöydässä, jotta rahoitusdokumentaatiossa kielletyt toimet eivät tarpeettomasti rajoita yhtiön tai sen konsernin operatiivista liiketoimintaa tai konsernin sisäistä maksuliikennettä.

Simo Åkerberg