Tukijärjestelmien sopimusjärjestelyt muutoksessa

Mikko Jalkanen

Blogit Sopimukset Teknologia ja data

20.11.2025

Vendor lock ei ole Suomessa tai EU:ssa erikseen laissa määritelty termi, mutta se on vakiintunut käsite sekä talous- että sopimusoikeudellisessa analyysissä. Käytännössä se tarkoittaa tilannetta, jossa asiakas päätyy jollain tavalla toimittajasta riippuvaiseksi tavalla, joka tekee palveluntarjoajan vaihtamisen epäedulliseksi, kohtuuttoman vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Sopimukset ovat yleensä irtisanottavissa, mutta erityisesti IT-järjestelmien osalta muutos on usein helpommin sovittu kuin tehty, koska erilaiset tukipalvelut ja niihin sisältyvä tietomassa linkittyvät aina vaan tiiviimmin yritysten toimintaan. Järjestelmien ja datan irrottaminen on työlästä, muutos aiheuttaa vaivaa, ja se voi olla myös teknisesti poikkeuksellisen haastavaa.

Harva yritys toimii nykyään ilman tukijärjestelmiä, koska niissä on kyse taloushallinnosta, toiminnanohjausjärjestelmistä ja mistä tahansa normaalista digitaaliseen toimintaan liittyvästä palvelusta. EU:n tuoreehko datasäännös kuitenkin tunnistaa ilmiön ja tuo mukanaan pakottavia säännöksiä, joiden tarkoituksena on vähentää teknisiä, sopimuksellisia ja organisatorisia esteitä palveluntarjoajan vaihtamiselle. Jatkossa pilvi- ja datankäsittelypalveluita tarjoavien palveluntarjoajien rooliin kuuluu entistä tiukempi velvoite luoda järjestelmät sellaisiksi, että ne ovat myös reaalitodellisuudessa irrotettavissa. Palveluita kuluttaville yrityksille halutaan siis järjestää entistä parempi mahdollisuus kilpailuttaa palveluntarjoajia – toisin sanoen kilpailun kynnystä on haluttu madaltaa, kun käytännön data- ja järjestelmäsidonnaisuuksista johtuvat lukot poistetaan ja pilvi- ja datankäsittelypalveluiden palveluntarjoajan tulee tarjota asianmukaiset exit-palvelut ja varmistaa datan portabiliteetti, jolla tarkoitetaan datan hyödyntämiskelpoisuutta myös toisella palveluntarjoajalla.

Datasäännös käytännössä rajoittaa palveluntarjoajien mahdollisuuksia sitoa asiakkaitaan liian tiukoilla ehdoilla ja palvelun vaihtamiseen liittyvillä lisävelvoitteilla, joskin kohtuullisesta korvauksesta voi edelleenkin sopia eivätkä ehdot saa olla kohtuuttomia. Siirtymäajan jälkeen palveluntarjoajat joutuvat kuitenkin lähtökohtaisesti tuottamaan vaihdokseen liittyvän työn vastikkeetta.

Hyvää palvelua tuottavan yrityksen ei ole syytä huolestua, mutta huonoa tai hinta/laatu -suhteeltaan huonoa palvelua tarjoava yritys ei voi jatkossa enää tukeutua siihen, että asiakkaalla ei ole sopimusehtojen tiukkuudesta tai prosessien hankaluudesta johtuen voimavaroja palvelun vaihtamiseen.

Mikko Jalkanen