Yritysvastuun sääntely murroksessa

Jarkko Ruohola

Artikkelit Yhtiöoikeus

26.02.2026

Euroopan parlamentti hyväksyi komission Omnibus-aloitteen perusteella joulukuussa 2025 niin sanotun muutosdirektiivin, jolla muutetaan kestävyysraportointidirektiiviä. Muutosdirektiivin mukaisesti supistuu kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrä merkittävästi: soveltamisvelvollisuus koskee vastaisuudessa yrityksiä (tai konserneja), joilla on vähintään 1000 työntekijää ja liikevaihtoa yli 450 miljoonaa. Listayhtiöstatus ei enää ole kriteerinä.

EU:n kestävyyssääntely on viime vuosina muuttanut merkittävästi suomalaistenkin yritysten toimintaympäristöä. Yritysvastuu, ESG-tekijät ja raportointivelvoitteet ovat siirtyneet vapaaehtoisuudesta oikeudellisesti velvoittaviksi kokonaisuuksiksi, joiden vaikutukset ulottuvat hallitustyöskentelystä operatiiviseen toimintaan ja sopimuskäytäntöihin. Samalla sääntelyn nopea laajeneminen on herättänyt perusteltuja huolia hallinnollisesta kuormasta ja ennakoitavuudesta.

Näihin huoliin Euroopan komissio pyrki vastaamaan niin sanotulla Omnibus-paketilla. Sen tavoitteena on yksinkertaistaa ja selkeyttää muun muassa yritysvastuusääntelyä, erityisesti kestävyysraportointia koskevaa CSRD-kokonaisuutta. Tämä ei kuitenkaan rakenteellisesti merkitse sääntelyn purkamista tai vastuullisuustyön merkityksen vähenemistä, vaan pikemminkin painopisteen siirtymistä kohti olennaisuutta ja riskiperusteista tarkastelua.

Monille suomalaisille yrityksille muutos tuo kaivattua liikkumavaraa. Raportointivelvoitteiden soveltamisalaa rajataan, päällekkäisyyksiä karsitaan ja pienempiä toimijoita pyritään suojaamaan kohtuuttomalta hallinnolliselta taakalta. Tämä on erityisen merkittävää keskisuurille yrityksille.
Muutosdirektiivin voimaantulon jälkeen tapahtuva kansallinen täytäntöönpano tarkoittaa käytännössä sitä, että alkuperäistä direktiiviä ei panna lainkaan sellaisenaan täytäntöön.

Yritysvastuu säilyy yritysjohdon agendalla
Juridisesta näkökulmasta on kuitenkin olennaista ymmärtää, mikä ei muutu. Ensinnäkin on tärkeää varmistaa yhtiökohtaisesti, kuuluuko yritys nyt tai lähivuosina raportointivelvollisuuden piiriin esimerkiksi konsernirakenteen, listautumisen tai toimialan vuoksi.

Osakeyhtiölain mukainen hallituksen ja toimitusjohtajan vastuu yhtiön toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä säilyy ennallaan. Kestävyysriskit, toimitusketjujen hallinta ja olennaisten vastuullisuuskysymysten tunnistaminen kuuluvat vastedeskin yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteen piiriin. Raportoinnin keventyminen ei vapauta yritystä vastuusta, jos riskejä ei tunnisteta tai niihin ei reagoida.

Käytännössä tämä korostaa ennakoivan juridisen työn merkitystä. Yritysten on syytä tarkastella vastuullisuutta osana kokonaisvaltaista riskienhallintaa, ei irrallisena raportointiharjoituksena. Sääntelymuutos kannustaa siirtymään mekaanisesta vaatimusten täyttämisestä kohti olennaisuusarviointia, jossa keskitytään liiketoiminnan kannalta keskeisiin vaikutuksiin ja riskeihin. Tämä edellyttää harkintaa, dokumentointia ja selkeitä päätöksentekoprosesseja.

Sopimusketjujen vaikutus
Vaikka kaikki yritykset eivät kuulu suoraan raportointivelvoitteiden piiriin, vaikutukset ulottuvat laajasti sopimusketjujen kautta. Suuret yritykset ja julkiset toimijat edellyttävät vastuullisuutta myös alihankkijoiltaan ja yhteistyökumppaneiltaan. Nämä vaatimukset konkretisoituvat usein sopimusehtoina, auditointioikeuksina ja raportointisitoumuksina, joiden oikeudellinen merkitys on syytä ymmärtää huolellisesti. Myös oman ja vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen hankkimisessa vastuullisuuskriteerit ovat entistä useammin esillä. Samoin voivat vakuutusehdot edellyttää vastuullisuusraportointia.

Sopimushallinnassa tulee arvioida vastuullisuusehtojen sisältöä ja suhteellisuutta. Kun sääntely kevenee tietyiltä osin, korostuu sopimusvapauden ja riskinjaon merkitys. Yrityksen on tärkeää tietää, mihin se sitoutuu ja millaisia seuraamuksia sitoumuksilla voi olla, jos vastuullisuuteen liittyvät lupaukset eivät toteudu käytännössä.

Omnibus tarjoaa yrityksille myös mahdollisuuden pysähtyä ja tarkastella vastuullisuustyötään strategisesti. Nyt on oikea hetki arvioida raportointikäytännöt, vastuunjako organisaatiossa ja hallituksen rooli kestävyyskysymyksissä. Hyvin suunniteltu ja juridisesti kestävä lähestymistapa voi paitsi pienentää vastuuriskejä myös tukea liiketoiminnan kehittämistä ja luottamusta sidosryhmien suuntaan.

Lopuksi
Yritysvastuun sääntely ei ole katoamassa, vaan se muuttaa muotoaan. Muutosdirektiivi selkeyttää kokonaisuutta, mutta edellyttää yrityksiltä edelleen harkintaa, ennakointia ja oikeudellista ymmärrystä. Ne yritykset, jotka hyödyntävät tämän muutoksen viisaasti, ovat vahvemmassa asemassa sekä juridisesti että liiketoiminnallisesti. Hyvin hoidettu juridiikka on yhä useammin kilpailuetu, ei pelkkä velvoite.

Asianajotoimisto Edelle Oy:n asiantuntijat neuvovat päivittäin yrityksiä sopimusketjuihin ja mm. yritysvastuuraportointia koskevien sopimusehtojen muotoiluun liittyvissä asioissa.

Jarkko Ruohola