Siirry sisältöön

Henkilökohtainen irtisanomisperuste muuttuu – mitä tämä tarkoittaa työnantajan kannalta?

Kollegani Juhani Ekuri käsitteli 2.10.2023 julkaistussa artikkelissaan hallitusohjelmaan kirjattuja työelämää koskevia muutoksia. Tässä artikkelissa paneudutaan tarkemmin henkilökohtaista irtisanomisperustetta koskeviin muutoksiin ja kaavailtujen muutosten merkitykseen työnantajan kannalta.

Työsopimuslain tämänhetkinen henkilökohtaista irtisanomista koskeva yleislauseke kuuluu seuraavasti: työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Käsitteitä tai niiden merkityseroa ei ole laissa tarkemmin kuvattu. Syyn painavuutta tai asiallisuutta on vain yksittäisissä oikeustapauksissa käsitelty toisistaan erillään, sillä yleensä molempia tekijöitä on arvioitu yhdessä osana kokonaisharkintaa. Asiallisuuskriteerin voitaneen katsoa edellyttävän ainakin sitä, ettei syy ole epäasiallinen. Painavuus sen sijaan johtanee arvioinnissa siihen, ettei mikä tahansa asiallinen syy riitä irtisanomisperusteeksi.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan työsopimuksen päättämiseen riittäisi jatkossa asiallinen syy. Asiallisuuskriteeriä on kuvattu lakiesityksessä vain niukasti. Ottaen huomioon, että tuomioistuimet ovat yleensä arvioineet asiallisuutta ja painavuutta yhdessä, ei aiemman oikeuskäytännön hyödyntäminen tuottaisi monissakaan tilanteissa lisäarvoa, kun tarkoitus olisi arvioida yksinomaan irtisanomisperusteen asiallisuutta. Esitysluonnoksen mukaan irtisanomisperusteen taustalla olevien syiden painavuuden arvioimisen sijasta harkinnassa olisi keskeistä se, voidaanko työnantajalta kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. Kohtuullisuusedellytys tarkoittaisi, ettei irtisanomisperusteeksi jatkossakaan riittäisi merkitykseltään vähäpätöinen tai mielivaltainen syy. Asiallisen syyn olisi siis oltava sillä tavoin riittävä, että sen voidaan katsoa perustellusti olevan merkityksellinen työsuhteen jatkamisedellytysten kannalta.

Vaikka lakiesitykseen on kirjattu hallitusohjelmasta ilmenevä tavoite irtisanomiskynnyksen madaltamisesta, ei työoikeusjuristille esitystä lukemalla selviä, miltä osin nykyiseen oikeustilaan on tarkoitus tehdä muutoksia. Perustelutekstistä ei riittävän tarkasti ilmene se, mihin tasolle irtisanomiskynnys jatkossa asettuu. Irtisanomiskynnyksen käytännön soveltamista on avattu esityksessä hyvin vähän. Perusteluista ei käy selvästi ilmi, kuinka työntekijän velvollisuuksien rikkomisia tai laiminlyöntejä arvioitaisiin tulevaisuudessa verrattuna nykyiseen oikeustilaan. Esimerkiksi tilanteet, joissa työntekijä jättää noudattamatta työnantajan määräyksiä, laiminlyö työtehtäviään, on poissa työstä ilman hyväksyttävää syytä, käyttäytyy epäasiallisesti tai toimii huolimattomasti, jäävät tulkinnanvaraisiksi. Vaikka esityksessä viitataan siihen, että arviointiperusteet säilyisivät laadullisesti pitkälti ennallaan, ei ole yksiselitteistä, kuinka paljon uusi sääntely lopulta keventää irtisanomisen kynnystä. Tämä tulee aiheuttamaan työnantajissa ja työntekijöissä epävarmuutta sen suhteen, milloin irtisanominen katsotaan lain mukaan hyväksyttäväksi.

Olen tämän blogiartikkelin otsikossa esittänyt kysymyksen siitä, miten kaavailtu muutos tulee vaikuttamaan työnantajiin. Valitettavasti varmaa vastausta kysymykseen on tässä vaiheessa mahdotonta antaa. Oikeuskäytännön kehittyminen tulee viemään aikaa – vasta ensimmäiset korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut tulevat osoittamaan, miten irtisanomiskynnys tosiasiassa muuttuu. Siihen asti voidaan ainoastaan esittää valistuneita arvauksia. Painavuuskriteeristä luopuminen mahdollistanee joka tapauksessa työsopimuksen päättämisen olosuhteissa, joissa se ei nykyisin olisi mahdollista. Lakimuutos saattaa näkyä irtisanomiskynnyksen madaltumisena sellaisissa tilanteissa, joissa vakavuudeltaan vähäiset rikkomukset voisivat jatkossa oikeuttaa irtisanomiseen rikkomusten ollessa toistuvia. Myös alisuoriutuminen olisi nykyistä sääntelyä selkeämmin asiallinen syy irtisanomiselle. Selvää lienee, että lakimuutoksen myötä irtisanomiskynnys madaltuu, jolloin osa niistä irtisanomistilanteista, joiden laillisuus on aiemmin ollut epäselvä, voi nyt selkiytyä.

Jäämme nyt odottamaan, johtavatko lakiesityksestä annetut kriittiset lausunnot lain pykälien ja perustelujen tarkentamiseen. Sitäkin enemmän jäämme odottamaan uutta oikeuskäytäntöä uudistetun irtisanomisperusteen osalta.

Milla Forsman


Aiheeseen liittyvät julkaisut