Siirry sisältöön

Parannuksia yksityiseen edunvalvontaan

Edunvalvontavaltuutuksesta on puhuttu julkisuudessa jo hyvän tovin – ja hyvä niin. Näin moni on havainnut valtuutuksen hyödyllisyyden. Valtuutuksella kun voi itse päättää, kuka asioita hoitaa siinä vaiheessa, kun ei itse enää kykene. Pääsääntöisesti valtuutuksella säädellään valtuuttajan taloudellisia asioita, mutta usein myös henkilöön (esim. terveyteen ja asumiseen) liittyviä asioita. 

Valtuutuksiin on kuitenkin liittynyt muutama ongelmakohta (mm. kiinteistöt, lahjat ja esteellisyyskysymykset), joiden korjaamiseksi lakiin esitetään muutoksia. Muutosten piti tulla voimaan jo viime vuoden puolella, mutta saamme vielä hetken odottaa. Tässä etukäteen tietoa odotettavissa olevista muutoksista.

Kiinteistöt

Nykyisen lain mukaan valtuutettu ei saa määrätä kiinteistöistä, jollei niistä ole erikseen mainittu valtuutuksessa. Ts. merkintä ”taloudellisten asioiden hoito” ei kata kiinteistöjä, vaikka muutoin erilaisten taloudellisten asioiden hoito on laajasti sallittua. Voi esimerkiksi olla, että asiaa ei edes olla tultu ajatelleeksi, koska valtuutetulla ei valtuutusta tehtäessä ollut omistuksessaan kiinteistöä. Jos valtuuttaja on myöhemmin hankkinut vaikkapa kesämökin tai hän on osakkaana kuolinpesässä, johon kuuluu kiinteistö, valtuutettu ei voi niistä määrätä, vaikka se olisi valtuuttajan kannalta hyödyllistä tai jopa välttämätöntä, jollei valtuutuksessa ole mainintaa kiinteistöistä. Lakimuutoksen myötä esim. kiinteistön myynti on sallittu ilman erillistä mainintaa valtuutuksessa. On nimittäin syntynyt tilanteita, joissa henkilön olisi siirryttävä hoitokotiin, mutta valtuutettuna toimiva lapsi ei, varoja vanhemmalleen saadakseen, voi vanhempansa omakotitaloa (tai kesämökkiä) myydä. Uudistuksen jälkeen siis voi. Tällöin voi kuitenkin syntyä uusi ongelma. Valtuutettuna toimiva lapsi voi sisarustensa tietämättä myydä valtuuttajan omistuksessa olevan, mutta kaikkien yhteisessä käytössä olevan kesämökin. Jotta näin ei pääsisi käymään eikä kesämökki ”häviäisi”, viisas valtuuttaja, myöhemmät riidat välttääkseen, kirjaa valtuutukseen, että ennen omaisuuden myyntiä, asiasta pitää ainakin keskustella muiden lasten kanssa.

Toki valtuuttaja voi valtuutuksessa kieltää kiinteistöjensä myynnin. Tällöin myynti ei tietenkään ole sallittua. Ja on myös hyvä muistaa, että valtuutus antaa oikeuden tehdä tiettyjä toimia, mutta pakko niitä ei ole tehdä eikä niitä saa tehdä, mikäli ne eivät ole valtuuttajan edun mukaisia.

Lahjat ja esteellisyys

Nykyinen laki kieltää valtuutetulta kaikenlaisten lahjojen antamisen, vaikkapa tavanomaisten merkkipäivälahjojen antaminen – jollei valtuutuksessa ole lahjojen antamista sallittu. Ensinnäkin muutoksen jälkeen ns. tavanomaisten (varallisuusarvoltaan vähäisten) lahjojen, esim. syntymäpäivä- ja valmistujaislahjojen, antaminen on sallittua ilman, että niitä on valtuutuksessa mainittu. Se, mikä on tavanomainen lahja, on tietenkin riippuvainen antajan tuloista / varallisuudesta.

Toiseksi vaikka lahjat olisi valtuutuksella sallittu, usein törmätään esteellisyyskysymyksiin. Monesti valtuutettuna on valtuuttajan lapsi. Jos lahja haluttaisiin antaa esim. lapsenlapselle eli valtuutetun lapselle, valtuutettu ei voi lahjoitusta toteuttaa. Muutoinkin esteellisyyttä koskevat sukulaisuussuhteet menevät nykylaissa turhan pitkälle. Nyt myös näitä rajoituksia ollaan lieventämässä. Lainsäätäjä on nimittäin havainnut sen tosiasian, että lahjoituksia tehdään esteellisyyksistä huolimatta. Uudistuksen myötä valtuutettu voisi antaa edunvalvontavaltakirjassa mainitun tavanomaisen lahjan muille paitsi itselleen.

Kaiken kaikkiaan halutaan mahdollistaa erilaisten asioiden hoitaminen, ilman, että erikseen pitää hakea sijaista edunvalvojalle. Esteettömän valtuutetun puuttuminen on tähän saakka tarkoittanut sitä, että tehtävään on määrättävä tilapäinen edunvalvoja. Kyseessä on DVV:n määräämä julkinen edunvalvoja tai hakijan ehdottama henkilö. Ennen kuin tällainen edunvalvoja on saatu määrättyä, on kulunut aikaa ja rahaa. Usein oikeustoimen tekemiselle olisi kiire.

Jos kuitenkin on tarve erikseen määrätä tilapäinen edunvalvoja, hänen toimintaansa tuo joustavuutta se, että aikaisempaan verrattuna myös tällaisella määrätyllä edunvalvojalla on oikeus toimia edunvalvontavaltuutuksessa annettujen määräysten mukaisesti. Tähän saakka tällaisen edunvalvojan toimintaa on säädellyt holhouslaki, joka tunnetusti on vapaamuotoista valtuutusta tiukempi ja joustamattomampi.

Vaikka esteellisyyssäännöksiä ollaan lieventämässä, edelleen voi helposti syntyä tilanteita, joissa valtuutettu on esteellinen. Näitä tilanteita syntyy vääjäämättä, koska usein valtuutettuna on joku lähisuulainen, kuten lapsi tai puoliso. Valtuutettu ei esim. voi itse olla osapuolena valtuuttajan kanssa tehtävässä oikeustoimessa. Tämän vuoksi olisi jatkossakin järkevää nimetä valtuutuksessa myös esteetön valtuutettu.

Esitetyt muutokset eivät koske ennen lakimuutosta tehtyjä valtuutuksia. Näin ollen nyt saattaisi olla aiheellista päivittää valtuutus.

Juha Auvinen


Aiheeseen liittyvät julkaisut