Tekoälyn laatima sopimus – mitä voi mennä pieleen?

Juho Lakkala

Blogit Teknologia ja data

28.10.2025

Tekoälyn nopea kehitys on muuttanut tapaa, jolla yritykset laativat ja käsittelevät sopimuksiaan. Generatiivinen tekoäly pystyy jo tuottamaan kokonaisia sopimuksia, tarkastelemaan ehtoja ja ehdottamaan muutoksia sekunneissa. Kun tekoälyä käytetään apuna sopimusprosessissa, eteen nousee monia oikeudellisia ja liiketoiminnallisia ongelmia, jotka kannattaa tunnistaa.

Ongelmakohdat: Missä tekoäly voi mennä pieleen?

1. Virheellinen tai puutteellinen sopimussisältö

Tekoäly voi tuottaa kieliopillisesti moitteettoman tekstin, joka sisältönsä puolesta on ristiriitainen, epälooginen tai juridisesti kelvoton. Esimerkiksi:

• Vastuunrajoitukset tai muut olennaiset sopimusehdot puuttuvat tai ehdot on muotoiltu epäedullisesti.
• Ehto on ristiriidassa pakottavan lainsäädännön kanssa.
• Sopimusehdot ovat keskenään ristiriidassa.

2. Kontekstitieto puuttuu

Tekoäly ei tunne yrityksen liiketoimintaa, tapoja, sisäisiä ohjeistuksia tai sopimuksen asiayhteyttä. Tämä voi johtaa siihen, että se ehdottaa sopimusehtoja, jotka ovat ristiriidassa liiketoiminnan tarpeiden kanssa tai jotka ovat täysin epärelevantteja kyseisen sopimussuhteen kannalta.

3. Puutteellinen promptaus

Tuotoksen laatu riippuu olennaisesti siitä, miten selkeästi ja yksityiskohtaisesti tekoälyä ohjeistetaan eli “promptataan”. Epätarkka tai liian yleinen ohjeistus voi johtaa epäolennaisiin tai epäedullisiin sopimusehtoihin tai merkityksellisten sopimusehtojen puutteeseen.

4. Keksityt sisällöt

Tekoäly voi tuottaa virheellistä tietoa luotettavalla esitystavalla. Se saattaa esimerkiksi viitata olemattomiin lakipykäliin tai oikeustapauksiin tai keksiä ehtoja, jotka ovat terminologisesti uskottavia mutta juridisesti merkityksettömiä. Nämä ns. “hallusinaatiot” voivat aiheuttaa merkittäviä oikeudellisia riskejä, jos niitä ei tunnisteta ajoissa.

5. Luottamus laatuun ilman valvontaa

Yksi suurimmista riskeistä on, että tekoälyn ehdottamia sopimuksia hyväksytään tarkastamatta, luottaen siihen että ”tekoäly tietää”. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa yritys sitoutuu ehtoihin, joita se ei ole ymmärtänyt tai jotka eivät ole sen edun mukaisia.

6. Vastuun epäselvyys

Jos sopimuksen laatimisessa on käytetty tekoälyä ja tuloksena on virheellinen tai epäedullinen ehto, herää kysymys: kuka vastaa? Tekoäly ei ole vastuussa, joten vastuuseen joutuu se taho, joka on laatinut tai hyväksynyt sopimuksen.

Yhteenveto

Tekoäly voi tuoda sopimusprosessiin tehokkuutta, mutta myös merkittäviä uusia riskejä. Ongelmat liittyvät erityisesti sisällön laatuun sekä asiayhteyden puutteeseen. Tekoälyn laatimiin sopimuksiin ei tule luottaa sokeasti. Jotta tekoälyä voidaan käyttää turvallisesti osana yrityksen sopimusprosesseja, sopimukset tulee aina tarkistaa sellaisen tahon toimesta, joka ymmärtää yrityksen tarpeet ja sopimuksen ehtojen merkityksen.

Juho Lakkala