EU:n mallioikeusuudistus, kohti nykyaikaisempaa mallioikeussääntelyä
Mallioikeus on immateriaalioikeus, joka suojaa tuotteen ulkomuotoa. Suojan edellytyksenä on, että malli on uusi ja yksilöllinen, eikä mallilta vaadita erityistä taiteellista ansiokkuutta. Mallioikeus tuottaa haltijalleen yksinoikeuden mallin hyödyntämiseen, kuten suojatun mallin mukaisten tuotteiden valmistamiseen, tarjoamiseen sekä markkinoille saattamiseen.
Mallioikeuksia koskeva sääntely on uudistumassa perusteellisesti ensimmäistä kertaa yli kahteen vuosikymmeneen, kun molemmat, sekä EU:n mallioikeutta sääntelevä asetus, että direktiivi uudistuvat. Muutosten tavoitteena on nykyaikaistaa mallioikeutta koskevaa sääntelyä päivittämällä säännöksiä, lisäämällä oikeusvarmuutta sekä selkeyttämällä oikeuksien soveltamisalaa ja rajoituksia. Muutosten avulla pyritään vastaamaan erityisesti digitalisaation, kiertotalouden ja globaalin kilpailun haasteisiin.
Mallioikeuden nykyaikaistamista pyritään edistämään erityisesti päivittämällä sääntelyn terminologiaa. Uudistetun terminologian myötä mallin määritelmään kuuluvat myös tuotteen ominaispiirteiden kaikenlainen liike, siirtymä tai muu animaatio. Lisäksi tuotteen määritelmä laajenee koskemaan muussa kuin fyysisessä muodossa ilmeneviä malleja eli digitaalisia malleja, kuten graafisia teoksia, logoja ja käyttöliittymiä. Jatkossa rekisteröityjen mallien haltijoilla on mahdollisuus merkitä tuotteensa uudella mallisuojamerkinnällä. Lisäksi uudistuksella on huomattava vaikutus varaosamarkkinoihin, sillä niin kutsuttu korjauslauseke muuttuu pysyväksi. Mallisuoja ei siis jatkossa estä muiden toimijoiden valmistamasta moniosaisten tuotteiden varaosia, kunhan varaosien valmistaja tai myyjä on tiedottanut kuluttajille osan alkuperästä direktiivin edellyttämällä tavalla. Lisäksi säännöksissä vahvistetaan yhtenäisiä menettelyjä, jotka liittyvät muun muassa hakemusprosessiin, mitättömäksi julistamiseen ja rekisteröinnin uusimiseen.
Uusia säännöksiä aletaan soveltaa asteittain. Asetuksen soveltaminen alkaa osin vuonna 2025 ja täydentyy vuoden 2026 aikana. Direktiivi tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden 2027 loppuun mennessä.
Sofia Mäkelä