Siirry sisältöön

Hankintalaki koskee myös liikenne-ja viestintäministeriöä

27.01.2017

Ilta-Sanomat uutisoi keskiviikkona liikenne- ja viestintäministeriön tilaamista konsulttiselvityksistä otsikolla: ”Ministeriö ei halunnut kilpailuttaa hankintoja”.

Liikenneuudistuksen selvitystyö maksoi erilaisine konsulttitöineen lehden mukaan lähelle 300 000 euroa. Uutisoinnin mukaan selvityksiä tilattiin yhdeksältä yhtiöltä ja yhdistykseltä. Jokainen yksittäinen selvitys alitti julkisten hankintojen kilpailuttamiseksi vaaditun rajan vain muutamilla sadoilla euroilla ollen sopivasti n. 29.990 euroa.  Iltasanomien haastattelussa Liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtajan mukaan syy siihen, että moni summista on noin 29 000 euroa, oli kilpailutuksen välttäminen. Haastattelussa ylijohtaja antaa ymmärtää, että oli kiire ja haluttiin pitää kokonaisuudet sellaisina, että hankintalaki ei niitä koske.

Laki julkisista hankinnoista kieltää kuitenkin täysin yksiselitteisesti kuvatunlaisen toiminnan – kyse on ns. ”pilkkomiskiellosta”. Kyseisen lain 20 §:n mukaan hankintojen jakaminen eriin, osittaminen tai sopimuksen ennakoidun arvon laskeminen poikkeuksellisin menetelmin on säännösten soveltamisen välttämiseksi kielletty. Tämä pilkkomiskielto koskee kaikkia julkisia hankintoja – myös uutisessa esiin tuotuja kiiretilanteita, joilla ylijohtaja perusteli hankinnan pilkkomista.

Kiire sinänsä voisi joskus oikeuttaa siihen, että hankintaa ei hankintalain mukaan kilpailuteta, mutta tässä vaiheessa täytyy kyllä nyt todeta kaksi asiaa a) jos kyse on hankintalain mukaisesta kiiretilanteesta, niin silloin ei ole mitään tarvetta pilkkoa hankintaa, vaan voi tilata suoraan vaikka 3 000 000€:n hankinnan – pilkkomiseen ei silloin tarvitse ryhtyä b) hankintalain mukainen kiire ei koskaan voi olla hankintayksiköstä johtuvaa itseaiheutettua kiirettä, vaan kyse pitää olla sellaisesta äkillisestä ennalta arvaamattomasta kiireestä, jota ministeriö ei olisi voinut ennakoida. Hankintalain 27 §:n mukaan sopimus voidaan tehdä kilpailuttamatta, jos sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi jokin onnettomuus, joka vaatii hankintayksikköä välittömästi ryhtymään joihinkin toimenpiteisiin vaikkapa sairaanhoidon jatkumisen turvaamiseksi.

Ei tainnut olla ihan hankintalain mukaisesta hyväksyttävästä äärimmäisestä kiireestä kyse?

Vihje: jos kilpailutusrajat ministeriön mielestä ovat liian alhaiset ja hankintalakia ei haluta siksi noudattaa, niin kannattaa puhua ministerin ja kansanedustajien kanssa. Eduskunta on itse määrittänyt ne hankintalain mukaiset kilpailutusrajat (direktiivi mahdollistaisi paljon korkeammat kynnysarvot) ja ne rajat koskevat myös ja erityisesti valtionhallintoa. Niitä voi toki muuttaa, mutta siihen asti lakia pitäisi noudattaa.

Sanna Lundström


Aiheeseen liittyvät julkaisut