Kiinteistöriidoista tänään
Olen työskennellyt kiinteistöriitojen parissa jo lähes 20 vuoden ajan. Minua on joskus kutsuttu hometalojuristiksi, vaikka itse tätä termiä vierastankin. Työhöni asianajajana kun kuuluu myös paljon muunlaisia kiinteistöoikeudellisia toimeksiantoja. Totta kuitenkin on, että erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana erilaiset hometaloja koskevat riidat ovat lisääntyneet ja niiden luonne on monella tavalla muuttunut.
Kiinteistöriidan kesto on aivan eri luokkaa kuin ennen. Ostajan on laatuvirheeseen perustuvia vaatimuksia esittäessään osoitettava myyjälle se, että kiinteistössä on sellainen virhe, joka vaikuttaa kaupan kohteen käyttöön. On ymmärrettävää, ettei myyjä ole valmis maksamaan hinnanalennusta saati purkamaan kauppaa, ellei ole selvää, että kohde on virheellinen. Tämän osoittaakseen on ostajan yleensä turvauduttava erilaisiin asiantuntijoihin. Oikeanlaista asiantuntijaa ei välttämättä löydy heti ja vaikka näin olisikin, voi hänen aikataulunsa olla kiireinen. Virhettä koskevan raportin saaminen voi viedä aikaa lopulta useita kuukausia. Tämän jälkeen myyjä haluaa yleensä tehdä omat tutkimuksensa ja käyttää omia asiantuntijoitaan. Valitettavan usein asiantuntijoiden näkemykset kohteen virheestä, sen aiheutumismekanismista, korjaustavasta sekä korjauskustannuksista ovat eriävät. Tarvitaan siis puolin ja toisin mahdollisesti lisää näyttöä. Lainkaan tavatonta ei ole, että ennen mahdollisen haastehakemuksen jättämistä käräjäoikeudelle on aikaa mennyt vuosi, joskus enemmänkin.
Asiantuntijoiden käyttäminen myös maksaa. Suurin kuluerä ei olekaan oikeudellisen avun käyttäminen. Suurimassa osassa tapauksia koko kaupan kohteessa ilmennyt ongelma tai ainakin merkittävä osa siitä olisi korjattu niillä kustannuksilla, jotka osapuolet käyttävät rahaa oikeudenkäyntivaihetta edeltäviin kustannuksiin. Kokonaan oma asiansa on, että pidän tätä jossain määrin jopa oikeusturvaa koskevana ongelmana, koska riidan osapuolten taloudelliset mahdollisuudet hankkia asiantuntevaa todistelua saattavat olla merkittävästi erilaiset. Tämä ei voi olla vaikuttamatta jutun lopputulokseen.
Tämän oikeudenkäyntivaihetta edeltävän vaiheen jälkeen tulee vielä varsinainen oikeudellinen prosessi erilaisine vaiheineen. Sen kesto on parhaimmassakin tapauksessa vuosia. Rakennus on rempallaan, lapsetkin ehtivät kasvaa isoiksi. Myyjänkin on koko tämä aika varauduttava taloudellisesti jutun mahdolliseen lopputulokseen. Ihmissuhteet joutuvat koetukselle, työtkin kärsivät. Prosessi on myös mielelle raskas. Pitäisi ottaa huomioon myös se, mitä tapahtuu varsinaisen oikeudenkäynnin ja tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen. Mikäli ostajana kävisikin niin hienosti, että saisi kaupan purettua, saako kuitenkaan maksamaansa kauppahintaa takaisin? Monelle tulee yllätyksenä se, ettei myyjällä ole velvollisuutta ottaa esimerkiksi pankkilainaa kauppahinnan takaisinmaksamiseksi. Myyjänä et välttämättä saa kiinteistön hallintaa itsellesi, etkä pysty sitä myymään, vaikka sen omistatkin. Kun ostaja käyttää kiinteistöä, tai ei ainakaan anna avaimia myyjälle, kuka tässä vuosia kestävässä prosessin vaiheessa huolehtii kiinteistön kunnosta? Mitä koko prosessin kesto ja kustannukset tässä vaiheessa ovat? Itse osaan sanoa vain se, että velan lopullinen vanhenemisaika on 15-20 vuotta. Se on prosessin kesto pahimmillaan.
Haluaisinkin muistuttaa, että toimeksianto asianajajan kanssa ei tarkoita riidan kärjistämistä. Lähestyn jokaista juttua siltä näkökulmasta, miten saisimme kaiken edellä todetun vältettyä. Velvollisuuteni ja sitä kautta myös oikeuteni suhteessa asiakkaaseen on huolehtia asiakkaan kokonaisedusta. Kokonaisedun mukaista ei aina ole käräjäoikeuden voittava tuomio, jonka voi ripustaa kultakehyksin seinälle.
Anna Oksanen