Siirry sisältöön

Pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen päättämisessä noudatettavasta irtisanomisajasta

Yritysten yhteistyö voi jatkua vuosia ilman, että sen päättämisestä on sovittu mitään. Olen monesti kohdannut tilanteita, missä sopijapuolten välillä ei ole lainkaan kirjallista sopimusta taikka sopimus voi olla laadittu niin puutteellisesti, ettei irtisanomisajasta ole siinä mainintaa. Niinpä kun liiketoiminnan tarpeet muuttuvat, eteen tulee käytännöllinen kysymys: miten yhteistyön voi lopettaa ja kuinka paljon kumppanille on annettava aikaa muutokseen?

Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa lähtökohta on selkeä. Toistaiseksi voimassa oleva yhteistyösopimus voidaan yleensä irtisanoa, vaikka sopimuksessa ei olisi irtisanomisehtoa. Pacta sunt servanda ei merkitse sitä, että osapuolilla olisi ikuinen velvollisuus jatkaa yhteistyötä. Päättämisessä on kuitenkin huomioitava kohtuullisesti myös sopimuskumppanin edut ja noudatettava kohtuullista irtisanomisaikaa.

Kohtuullisuudelle ei ole yhtä kaikkiin yhteistyösopimuksiin sopivaa aikamääritelmää. Korkein oikeus viittaa ratkaisussaan KKO 2018:37 muun muassa eurooppalaiseen yksityisoikeuden mallisäännöstöön DCFR:ään (Draft Common Frame of Reference: Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law). Sen kauppaedustaja-, franchising- ja jälleenmyyntisopimuksia koskevassa IV.E.–2:302 artiklassa kohtuullisen irtisanomisajan lähtökohdaksi asetetaan yksi kuukausi jokaista sopimuksen voimassaolovuotta kohden. Tämän lisäksi arvioinnissa painavat yhteistyön kesto, siihen tehdyt investoinnit ja muut panostukset sekä uuden sopimuskumppanin löytämiseen tarvittava aika. Myös osapuolen tosiasiallinen riippuvuus yhteistyöstä vaikuttaa asiaan.  Sopimuksen päättyminen voi merkitä toiselle vähäistä muutosta, toiselle taas koko liiketoiminnan uudelleenjärjestelyä taikka kokonaan loppumista.

DCFR:n artiklan IV.E.-2:302 kohdan (4) mukaan irtisanomisajan oletetaan olevan kohtuullinen, kun sen pituus on yksi kuukausi kutakin sopimussuhteen kestovuotta kohden, kuitenkin enintään 36 kuukautta. Niinpä pitkäkestoisessa ja huomattavia investointeja edellyttäneessä yhteistyösuhteessa irtisanomisaika voikin periaatteessa muodostua hyvinkin pitkäksi, etenkin jos sopimuksen päättyminen pakottaa heikommassa asemassa olevan sopijapuolen merkittävästi supistamaan taikka kokonaan lopettamaan toimintansa.

Monesti käytännön ongelmana on erityisesti se, että osapuolten käsitykset yhteistyön merkityksestä vaihtelevat sen mukaan, kumman osapuolen silmin asiaa tarkastellaan. Tällöin helposti ajaudutaan erimielisyyksiin, joiden ratkaiseminen jää viime kädessä tuomioistuinten harkittavaksi.

Yhteistyötä suunnittelevalle suosittelisinkin, että ennen yhteistyön aloittamista kirjallisella sopimuksella sovitaan selvistä pelisäännöistä, joihin kuuluu myös päätös sopimussuhteen irtisanomisajasta. Mikäli sopimussuhde ei kuitenkaan perustu kirjalliselle sopimukselle tai sopimus ei sisällä irtisanomisehtoa, tulee yhteistyön päättäminen suunnitella osapuolten kesken yhtä huolellisesti kuin sen aloittaminenkin. Ennen sopimuksen irtisanomista kannattaa osapuolten keskenään selvittää esimerkiksi avoimet tilaukset, varastot, yhteistyötä varten tehdyt hankinnat ja käytännön siirtymäjärjestelyt. Erityisesti osapuolten kannattaa keskustella siitä, mihin irtisanominen johtaa ja miten vaikeimmilta seuraamuksilta voitaisiin välttyä. Näin irtisanomisaika voidaan perustella konkreettisilla tiedoilla ja määrittää niin, että molemmat osapuolet voivat olla siihen tyytyväisiä. Tällöin myös todennäköisesti vältytään suuremmilta ristiriidoilta ja kalliilta oikeusprosessilta.

Kimmo Tenhovirta


Aiheeseen liittyvät julkaisut