Kun työ liikkuu yli rajojen

Ronja Jokinen

Artikkelit Työoikeus Verotus

17.09.2026

Työntekijän työskentely ulkomailla voi vaikuttaa yllättävän moneen työnantajaa koskevaan kysymykseen. Velvoitteita voi syntyä sekä Suomessa että työskentelyvaltiossa, joskus jo lyhyenkin työjakson perusteella. Kansainvälinen työskentely onkin syytä nähdä laajempana kokonaisuutena kuin pelkkänä käytännön järjestelynä.

Tarkastelemme ulkomailla työskentelyyn liittyviä kysymyksiä erityisesti verotuksen, työnantajavelvoitteiden, sosiaali- ja eläketurvan sekä työnteko-oikeuden kannalta suomalaisen työnantajan näkökulmasta. Tapauskohtaisesti tilanteeseen voi liittyä myös muita velvollisuuksia, joten ulkomaantyöskentelyn vaikutukset on syytä arvioida jo ennen työn aloittamista.

Verotus ei ratkea yhdellä säännöllä
Verotukseen vaikuttavat Suomen ja työskentelyvaltion kansallinen lainsäädäntö sekä mahdollinen maiden välinen verosopimus. Verotuksellinen arviointi on aina tapauskohtaista, ja siihen vaikuttavat muun muassa työskentelyn kesto, työntekijän siteet Suomeen ja ulkomailla oleskelun syy.

Suomessa yleisesti verovelvollinen maksaa lähtökohtaisesti veroa maailmanlaajuisista tuloistaan, kun taas rajoitetusti verovelvollinen vain Suomesta saaduista tuloista. Suomen kansalaisen yleinen verovelvollisuus voi jatkua ulkomaille muutosta huolimatta, mutta verosopimus voi rajoittaa Suomen verotusoikeutta.

Palkkatulon verotusoikeus voi kuulua myös työskentelyvaltiolle. Verosopimuksissa määrätään siitä, millä edellytyksillä työskentelyvaltio saa verottaa palkkaa. Verotusoikeuden jakautuminen riippuu sovellettavan verosopimuksen määräyksistä ja työskentelyn olosuhteista, kuten oleskelun kestosta ja työnantajan asemasta työskentelyvaltiossa.

Ulkomailla tehtävän etätyön verotukseen sovelletaan lähtökohtaisesti samoja periaatteita kuin muuhunkin ulkomailla työskentelyyn. Komennuksilla keskeinen kysymys voi olla tuloverolain mukaisen niin kutsutun kuuden kuukauden säännön soveltuminen. Jos säännön edellytykset täyttyvät, ulkomaantyöstä saatu palkka voi olla Suomessa verovapaata. Työntekijän omasta aloitteesta tehtävään ulkomaan etätyöhön sääntö ei yleensä sovellu, jos ulkomailla oleskelu ei johdu työstä.

Työnantajan velvollisuudet voivat muuttua ulkomaantyössä
Ulkomaantyöskentely voi tuoda työnantajalle uusia ilmoitus-, maksu- ja rekisteröintivelvoitteita. Työnantajan onkin arvioitava esimerkiksi ennakonpidätykseen, palkkatietojen ilmoittamiseen ja sosiaalivakuutusmaksuihin liittyviä kysymyksiä työskentelymaan, työskentelyn keston ja ulkomaantyön luonteen perusteella. Työnantajan on selvitettävä, minkä maan sosiaaliturvan piiriin työntekijä kuuluu, sillä ratkaisu vaikuttaa esimerkiksi sosiaalivakuutusmaksuihin.

Velvoitteita voi syntyä myös työskentelyvaltiossa. Yksi keskeisistä riskeistä on kiinteän toimipaikan muodostuminen työskentelyvaltioon. Sen muodostumiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi työskentelypaikka, työntekijän tehtävät ja valtuudet toimia työnantajan puolesta. Jos kiinteä toimipaikka muodostuu, yritykselle voi syntyä työskentelyvaltiossa verovelvollisuus sekä paikallisia työnantajavelvoitteita. Asia arvioidaan työskentelyvaltion lainsäädännön ja sovellettavan verosopimuksen perusteella.

Sosiaaliturva seuraa omia sääntöjään
Verotus ja sosiaaliturva ovat toisistaan erillisiä kysymyksiä. Se, että palkka verotetaan tietyssä valtiossa, ei vielä ratkaise sitä, minkä maan sosiaaliturvaan työntekijä kuuluu.

Pääsääntönä on, että ulkomailla työskentelevä kuuluu työskentelyvaltion sosiaaliturvan piiriin. Tilapäisessä ulkomaantyössä työntekijä voi kuitenkin tietyin edellytyksin säilyä Suomen sosiaaliturvassa. EU- ja ETA-maissa, Sveitsissä, Isossa-Britanniassa ja sosiaaliturvasopimusmaissa tämä osoitetaan A1-todistuksella tai vastaavalla todistuksella.

Jos työtä tehdään niin sanotussa sopimuksettomassa maassa, sosiaaliturva määräytyy Suomen ja työskentelyvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella. Tällöin vakuuttamis- ja maksuvelvoitteita voi syntyä Suomeen, työskentelyvaltioon tai joissakin tilanteissa molempiin maihin.

Eläkkeen kertyminen
Eläkkeen kertyminen riippuu siitä, missä maassa työntekijä vakuutetaan ulkomaantyöskentelyn aikana. Lähtökohtaisesti ulkomailla työskentelevä vakuutetaan työskentelymaassa, jolloin eläkettä kertyy kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti. Tilapäisessä ulkomaantyössä työntekijä voi kuitenkin tietyin edellytyksin kuulua edelleen Suomen työeläkevakuutuksen piiriin, jolloin eläkettä kertyy Suomeen.

Ulkomailla kertyneen eläkkeen määrä ja hakemismenettely riippuvat työskentelymaasta. Ulkomailla kertynyttä eläkettä on haettava erikseen, ja esimerkiksi eläkeikä sekä hakemuksen kulku voivat vaihdella maittain.

Työnteko-oikeus on tarkistettava ennen lähtöä
Työnteko-oikeus määräytyy muun muassa työntekijän kansalaisuuden, oleskelustatuksen ja työskentelymaan perusteella. EU- ja ETA-maiden kansalaiset eivät lähtökohtaisesti tarvitse työlupaa toisessa EU- tai ETA-maassa, mutta oleskeluun voi liittyä rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuuksia.

Muissa tilanteissa voidaan tarvita työviisumi, työlupa tai muu työnteon salliva lupa. Vaatimukset ja hakemusten käsittelyajat vaihtelevat maittain, joten työnteko-oikeus on syytä varmistaa hyvissä ajoin ennen työn aloittamista.

Selkeät pelisäännöt vähentävät yllätyksiä
Kansainväliseen työskentelyyn voi liittyä samanaikaisesti useita työntekijää ja työnantajaa koskevia velvoitteita. Tässä artikkelissa käsitellyt kysymykset ovat osa laajempaa kokonaisuutta, sillä ulkomaankomennuksiin ja ulkomailta tehtävään etätyöhön voi liittyä myös esimerkiksi työoikeudellisia, työturvallisuuteen ja vakuuttamiseen liittyviä kysymyksiä. Työnantajan onkin hyvä luoda näitä tilanteita varten selkeät sisäiset menettelyt.

Kansainväliset työskentelytilanteet edellyttävät aina tapauskohtaista arviointia. Ennakoiva selvittäminen helpottaa käytännön järjestelyjä ja vähentää sekä työntekijälle että työnantajalle myöhemmin syntyviä yllätyksiä.

Ronja Jokinen