EU:n perintöasetuksen soveltaminen alkaa

Kansainvälisiä perintöasioita koskeva EU-asetus tuli voimaan 17.8.2015. Asetuksella yhtenäistetään sellaisten perintöasioiden hoitamista, joilla on liittymiä useampaan jäsenvaltioon. Kansallisten perintöasioiden hoitoon asetuksella ei ole vaikutusta, eikä se myöskään koske verotusta. Uusia sääntöjä sovelletaan 17.8.2015 tai sen jälkeen kuolevien perintöön. Kansainväliset perintöasiat on koettu usein monimutkaisiksi. Tätä on edesauttanut myös se, että tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännökset ovat vaihdelleet huomattavasti eri maissa. Epäselvyyttä on syntynyt usein jo siitä, minkä valtion lakia perintöasiaan sovelletaan. Kansainvälisten perintöasioiden ratkaisut ovat olleet usein yllätyksellisiä tai ainakin poikenneet perillisten odotuksista. Uuden perintöasetuksen yleinen tavoite on turvata kansalaisille mahdollisuus suunnitella perintöasiansa kansainvälisluonteisissa tapauksissa sekä sujuvoittaa perintöasioiden hoitamista EU-valtioiden kesken. Asetuksessa säädetään muun ohella siitä, minkä jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen kansainvälisessä perintöasiassa ja minkä valtion lakia perintöasiaan sovelletaan. Asetuksessa on myös säännöksiä perintöä koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Uuden asetuksen mukaan kansainvälisissä perintöasioissa on pääsääntönä, että toimivalta kuolinpesän pesänselvityksessä ja perinnönjaossa on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa perittävällä kuollessaan oli asuinpaikka. Sovellettava laki määräytyy pääsääntöisesti myös perittävän viimeisen asuinpaikan mukaan. Perittävä voi kuitenkin testamentilla määrätä, että hänen perintöönsä on sovellettava sen maan lakia, jonka kansalainen hän valinnan tehdessään tai kuollessaan on. Ulkomailla asuvan tai sinne muuttoa suunnittelevan kansalaisen onkin syytä olla tietoinen asetuksen sisällöstä ja harkita, tulisiko lainvalinnasta ottaa määräys testamenttiin. EU-jäsenvaltioiden kansalliset lainsäädännöt saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. Tämän vuoksi sovellettavasta laista on syytä olla tietoinen. Suomen kansalaisella voi olla tarkoituksenmukaisinta valita sovellettavaksi laiksi Suomen laki viimeisen asuinpaikan lain sijasta. Testamentti voi olla syytä tehdä myös epäselvien tilanteiden välttämiseksi. Vaikka perittävän asuinpaikka on relevantti seikka asetuksen soveltamisessa, sille ei kuitenkaan ole sovittu yksiselitteistä määritelmää. Asuinpaikka ratkaistaan aina tapauskohtaisesti ja viime kädessä sen ratkaisee EU-tuomioistuin. Asuinpaikan määrittäminen saattaa osoittautua monimutkaiseksi esimerkiksi tilanteissa, joissa perittävä on muuttanut ammatillisista tai taloudellisista syistä asumaan ulkomaille, mutta on säilyttänyt läheisen ja vakaan liittymän kotimaahansa. Perintöasetuksen tarkoituksena on pyrkiä estämään rinnakkaiset menettelyt ja mahdolliset ristiriitaiset tuomioistuinten päätökset eri jäsenvaltiossa. Tavoitteena on varmistaa se, että perintöasia käsitellään yhden viranomaisen toimesta yhtä ja samaa lainsäädäntöä noudattaen. Tämä lisää oikeusvarmuutta ja johdonmukaisuutta kansainvälisten kuolinpesien selvittämiseen. Asetuksella otetaan käyttöön myös eurooppalainen perintötodistus. Perintötodistus on kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja, jonka avulla perilliset, testamentin toimeenpanijat ja kuolinpesien hoitajat voivat osoittaa asemansa ja käyttää oikeuksiaan ja toimivaltuuksiaan muissa jäsenvaltioissa. Todistuksella on tarkoitus helpottaa kuolinpesien hoitamista ja selvittämistä tilanteissa, joissa perittävällä on omaisuutta useissa eri jäsenvaltioissa. Eurooppalainen perintötodistus hyväksytään kaikissa jäsenvaltioissa ilman muita menettelyjä. Perintötodistus helpottaa esimerkiksi perintönä saadun, toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan omaisuuden rekisteröimistä. Ulkomainen pankki voi myös luovuttaa tietoja perittävän pankkitileistä, kun pankille esitetään asianmukainen perintötodistus. Suomessa perintötodistuksen antaa Helsingin maistraatti. Todistuksen käyttö on vapaaehtoista ja todistusta haetaan siinä jäsenvaltiossa, jolla on toimivalta perintöä koskevassa asiassa. Tanska, Irlanti ja Iso-Britannia ovat jättäytyneet perintöasetuksen soveltamisen ulkopuolelle.