Työsuhteiden irtisanomiskynnys madaltui – miksi kunnan, hyvinvointialueen ja seurakunnan viranhaltijoiden ei?

Milla Forsman

Artikkelit Työoikeus

18.09.2026

Vuoden 2026 alussa voimaan tullut työsopimuslain uudistus madalsi henkilöön liittyvän irtisanomisen kynnystä korvaamalla vaatimuksen ”asiallisesta ja painavasta syystä” ”asiallisella syyllä. Muutos ei kuitenkaan ulottunut viranhaltijoihin. Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta sekä evankelisluterilaisen kirkon viranhaltijasta annettujen lakien mukaan viranhaltijan henkilöön liittyvä irtisanominen edellyttää edelleen asiallista ja painavaa syytä.

Työsopimuslain uudistuksen tavoitteena oli lisätä työnantajien mahdollisuuksia puuttua työntekijän velvollisuuksien vastaiseen toimintaan sekä vähentää irtisanomisiin liittyvää oikeudellista epävar-muutta. Kokonaisharkinta säilyi osana irtisanomisperusteen arviointia, mutta irtisanomiskynnystä madallettiin työmarkkinoiden toimivuuden ja yritysten kasvuedellytysten vahvistamiseksi.

Viranhaltijalakiin ei tehty vastaavia muutoksia, mikä rajaa muutoksen vaikutusta julkisella sektorilla. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta edellytti kuitenkin mietinnössään, että valtioneuvosto seuraa muutoksen käytännön vaikutuksia ja arvioi tarvetta ulottaa muutokset koskemaan myös virkasuhteessa tehtävää työtä. Toistaiseksi irtisanomiskynnys eriytyy sen mukaan, onko henkilö työ- vai virkasuhteessa.

Eroa on perusteltu erityisesti virkasuhteen erityisluonteella. Viranhaltija käyttää julkista valtaa ja tekee yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavia päätöksiä, minkä vuoksi hänen riippumattomuutensa on oikeusvaltion kannalta keskeistä. Vahvemmalla palvelussuhdeturvalla pyritään turvaamaan viranhaltijan mahdollisuus hoitaa tehtävänsä ilman epäasiallista vaikuttamista tai perusteetonta pelkoa palvelussuhteen päättymisestä.

Perustelu ei kuitenkaan ole ongelmaton. Merkittävä osa viranhaltijoista ei käytä merkittävää julkista valtaa, ja julkisen sektorin työnantajahaasteet muistuttavat yhä enemmän yksityistä sektoria. Toisaalta silloin, kun viranhaltija käyttää julkista valtaa, voidaan perustellusti katsoa virkasuhteen tuovan mukanaan työntekijää laajemmat velvollisuudet ja vastuun. Onkin aiheellista kysyä, oikeuttaa-ko pelkkä palvelussuhteen muoto kaikissa tilanteissa erilaisen irtisanomissuojan.

Työsopimuslain uudistus on avannut keskustelun viranhaltijalainsäädännön kehittämistarpeesta. Kysymys ei nähdäkseni ole pelkästään irtisanomissuojan heikentämisestä, vaan siitä, ovatko työsuhteen ja virkasuhteen väliset erot päättämisperusteen osalta edelleen oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti perusteltuja.

Sama työnantaja, eri pelisäännöt
Kunnat, hyvinvointialueet ja seurakunnat toimivat samanaikaisesti sekä työsuhteisten työntekijöiden että viranhaltijoiden työnantajina. Vuoden 2026 työsopimuslain uudistus kasvatti työsuhteiden ja virkasuhteiden välistä eroa henkilöön liittyvän irtisanomisen sääntelyssä. Siinä missä työsuhteissa irtisanomisen edellytyksiä kevennettiin, virkasuhteissa sääntely säilyi ennallaan. Käytännössä saman tyyppiset velvoitteiden laiminlyönnit voivat siten edellyttää erilaista oikeudellista arviointia ja johtaa eri lopputulokseen riippuen siitä, onko kyse työntekijästä vai viranhaltijasta.

Milla Forsman