Muutosneuvottelujen vähimmäisneuvotteluajat ja päätöksenteon ajoittaminen

Anniriina Rantanen

Artikkelit Työoikeus

18.09.2026

Vuoden 2025 yhteistoimintalain uudistus lyhensi muutosneuvottelujen vähimmäiskestoa ja toi mukanaan muitakin muutoksia muutosneuvotteluvelvoitteeseen. Työnantajille saattaa kuitenkin edelleen olla epäselvää, milloin neuvottelut katsotaan päättyneiksi ja missä vaiheessa työnantaja voi tehdä päätöksiä neuvotelluista asioista.

Muutosneuvottelujen vähimmäiskesto on nykyisin joko kolme viikkoa tai seitsemän päivää. Vähimmäisneuvotteluaika alkaa ensimmäisestä neuvottelusta, ei neuvotteluesityksestä, joka on annettava vähintään viisi kalenteripäivää ennen varsinaisten neuvotteluiden alkamista.

Vähimmäisneuvotteluaika ei tarkoita sitä, että viimeinen neuvottelukerta tulisi järjestää vähimmäisneuvotteluajan viimeisenä päivänä. Esimerkiksi kolmen viikon muutosneuvotteluissa kaikki neuvottelukerrat voidaan järjestää ensimmäisen puolentoista viikon aikana. Vähimmäisneuvotteluaika kuitenkin jatkuu vielä tämän jälkeen toiset puolitoista viikkoa, vaikka varsinaisia neuvottelukertoja ei enää järjestettäisi.

Työehtosopimuksissa on saatettu sopia, että muutosneuvottelujen kestoajat ovat yhteistoimintalaissa säädettyjä pidemmät tai lyhyemmät. Työehtosopimuksissa sovittuja laista poikkeavia neuvotteluaikoja ei kuitenkaan sovelleta järjestäytymättömiin työnantajiin, jotka noudattavat työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yleissitovaa työehtosopimusta noudattava järjestäytymätön työnantaja soveltaa neuvotteluaikoihin yhteistoimintalain säännöksiä, vaikka yleissitovassa työehtosopimuksessa olisi niistä poikkeavia määräyksiä.

Ensin neuvottelut, sitten vasta päätökset
Vähimmäisneuvotteluaika koskee neuvottelujen kestoa. Se ei tarkoita, että työnantajan tulisi tehdä päätöksensä vähimmäisneuvotteluajan kuluessa, esimerkiksi viimeisessä neuvottelussa.

Työnantajan on syytä suhtautua pidättyväisesti siihen, että viimeisessä neuvottelussa eli neuvottelujen vielä ollessa käynnissä ilmoitettaisiin tehtävistä päätöksistä. Viimeinen neuvottelukerta ei ole päätöskokous, eikä sitä ole syytä sellaiseksi myöskään kutsua. Vasta vähimmäisneuvotteluajan päätyttyä ja yhteistoimintalain edellyttämien neuvottelumenettelyä koskevien määräysten tultua täytetyksi työnantaja voi ilmoittaa päätöksistään.

Toisaalta työnantajan ei tarvitse tehdä tai ilmoittaa päätöksiään välittömästi neuvotteluajan päätyttyä. Päätöksistä ja niiden toimeenpanosta on kuitenkin annettava selvitys kohtuullisessa ajassa. Muutosneuvottelut eivät myöskään menetä merkitystään, vaikka neuvottelujen perusteella tehtävät toimenpiteet toteutettaisiin vasta myöhemmin. Olennaista on, etteivät olosuhteet ole muuttuneet siten, että asiassa olisi tarpeen käydä uudet muutosneuvottelut.

Anniriina Rantanen